Karjalan kielen sanakirja

• XVI:1. 1968. CVI + 576 p. I. A–J. 52/59 €.
• XVI:2. 1974. 591 p. II. K. (ISBN 951-9019-11-1) 52/59 €.
• XVI:3. 1983. [5] + 584 p. III. L–N. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 25). (ISBN 951-9019-70-7) 52/59 €.
• XVI:4. 1993. 610 p. IV. O–P. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 25). (ISBN 951-9403-61-2 nid., 951-9403-62-0 sid.) 52/59 €.
• XVI:5. 1997. 752 p. V. R–S. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 25). 52/59 €.
• XVI:6. 2005. 782 p. VI. S–Ö. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 25). (ISBN 952-5150-82-8 nid., 952-5150-83-6 sid.) 52/59 €.

Sanakirja painettuna ja verkossa

Nygöi on ruado ruattu – nyt on työ tehty! Karjalan kielen sanakirjan kuudes, viimeinen osa on ilmestynyt Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Suomalais-Ugrilaisen Seuran yhteisjulkaisuna vuonna 2005. Sanakirja on kuvaus suomen lähimmästä sukukielestä karjalasta.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on julkaissut sanakirjan verkkoversion Kaino-aineistopalvelussa vuonna 2009.

Karjalan kielen sanakirja palvelee ensisijaisesti kielitieteellistä tutkimusta. Lisäksi se kuvaa uhanalaista kieltä ja omaperäistä karjalaista kulttuuria. Sanakirja käsittää kuusi osaa, joissa on yhteensä noin 83 000 hakusanaa ja 3 800 sivua. Selitteet annetaan suomeksi. Artikkeleissa on runsaasti sanojen merkitystä ja käyttöä valaisevia lause-esimerkkejä.

Karjalan kielestä

Karjalan kieltä puhutaan Venäjällä Karjalan tasavallassa sekä Sisä-Venäjän karjalaissaarekkeissa Tverin alueella. Suomen puolella kieltä on puhuttu Raja-Karjalassa ja Kainuun vienalaiskylissä, ja nykyisinkin se on monen ortodoksin kotikieli. Karjalaa äidinkielenään pitäviä on arvioitu olevan alle 100000, Suomessa noin 5000.

Karjalankieliset sanat eivät aina merkitse sitä mitä suomen perusteella voisi kuvitella. Karjalan kravatti on venäläisperäinen ja tarkoittaa sänkyä; se on siis aivan eri sana kuin suomen kravatti. Äiti voisi sanoa lapselle: Kata kravatti! (= Petaa sänky!) Juopuminen merkitsee karjalassa ensisijaisesti pyörtymistä ja hirnuminen aivastamista. Jos miestä sanotaan helpoksi ja valppaaksi, hän on hintelä ja kalpea. Olutpusu ei ole oluenmakuinen suudelma vaan tuohesta tehty oluenkuljetusastia, eikä renki ole mies vaan ämpäri: Viego olloo rengim perziez vetty? (= Onkohan ämpärin pohjalla vielä vettä?) Nero merkitsee taitoa ja älyä, vero ateriaa: Kel ei ole neruo, sil ei ole veruo.

Sanakirjan toimitustyöstä

Karjalan kielen sanakirjan aineistona on runsaat 550 000 arkistolippua käsittävä kokoelma vienankarjalan, eteläkarjalan ja aunuksen (eli livvin) murteista. Vanhimmat tiedot ovat 1800-luvun lopulta ja uusimmat 1970-luvulta. Murretietojen kerääjistä mainittakoon E. V. Ahtia, Juho Kujola, K. F. Karjalainen, Martta Pelkonen sekä Helmi ja Pertti Virtaranta.

Sanakirjaa on toimitettu vuodesta 1955, ja sen ensimmäinen osa valmistui 1968. Hankkeessa on ehtinyt työskennellä kaksi päätoimittajaa, Pertti Virtaranta ja Raija Koponen. Vuosikymmenien varrella toimituksen kokoonpano on vaihdellut, ja päätökseen hankkeen saattoi kolme Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen pitkäaikaista tutkijaa: päätoimittaja Raija Koponen, toimitussihteeri Marja Torikka (ent. Lehtinen) ja toimittaja Leena Joki.

Lisätietoja Karjalan kielen sanakirjan toimitustyöstä löytyy Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Internet-sivuilta osoitteesta www.kotus.fi.