Nimeke
Aihe
Kuvaus
Esipuhe
Yhteistyö Mordvan yliopiston ja Turun yliopiston suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen yhteydessä toimivan Volgan alueen kielten tutkimusyksikön välillä alkoi 1990-luvun alussa ja tuotti mm. useita sanakirjoja. Mokšalaisista tutkijoista yhteistyökumppaniksi valikoitui mordvan kirjakielten historian ja mokšan murteiden paras asiantuntija prof. Aleksandr Feoktistov, jolla oli myös erinomainen fennougristinen tietämys. Hän laati Eeva Herralan kanssa Mokšalais–suomalaisen sanakirjan (Turku 1998, Saransk 2001). Sanakirjan valmistuttua Feoktistov halusi ryhtyä työstämään mokšan murteiden monografiaa, johon tulisi tekstejä mahdollisimman kattavasti eri murrealueilta. Mokšan murteethan ovat jääneet tutkimuskirjallisuudessa vähemmälle huomiolle kuin ersäläiset, eikä niistä ole käytettävissä yleisesitystä.
Teoksen rakenne muotoutui seuraavaksi: Teokseen tulisi johdanto, jossa kuvataan mordvan murteiden tutkimusta, mordvalaisen asutuksen kehitystä ja mokšan murrejakoa. Ts. asutuksen ja tutkimuksen historian kohdalla tarkastelun kohteena on koko mordvalainen kielialue, koska ersän ja mokšan erottaminen toisistaan on sekä vaikeaa että keinotekoista. Koska teoksen päätavoitteena on mokšan murteiden kuvaus, ersäläisten murteiden jaottelu ja kuvaaminen rajattiin johdannon ulkopuolelle. Monografian laajimman osan muodostavat mokšan murretekstit käännöksineen. Feoktistov oli aivan viimeisiin vuosiinsa asti aktiivinen murrenäytteiden tallentaja, joten suuri osa materiaalista on hänen itse nauhoittamaansa. Mukana on myös opiskelijoiden äänittämää ainesta. Kuhunkin tekstiin on liitetty tiedot informanteista ja äänityspaikoista ja -ajankohdista.
Johdantoon liittyvä bibliografia on sijoitettu teoksen loppuun. Liitteenä on mukaan otettu luettelo vuoden 1989 väestönlaskun tuloksista: Siihen on kirjattu kaikki mordvalaisten asuinpaikat Neuvostoliitossa. Luettelo on esitetty sekä alueittain (kukin hallintoalue ja sen sisältämät mordvalaiset kylät tai kaupungit aakkosjärjestyksessä) että yksinkertaisena paikkakuntien mukaan aakkostettuna listana. Lisäksi on annettu v. 2002 väestönlaskun mukaiset mordvalaisten määrät eri hallintoalueilla.
Aleksandr Feoktistov transkriboi tekstit nauhoilta, allekirjoittanut käänsi ne suomeksi, jonka jälkeen ne tarkastettiin yhdessä. Johdanto on suurimmalta osaltaan Feokstistovin käsialaa, mutta tein siihen korjauksia, täydennyksiä ja poistin siitä suomalaisen lukijan kannalta irrelevanttia ainesta. Kun Feoktistov v. 2004 äkillisesti menehtyi, valmiina olivat murrenäytteet käännöksineen sekä johdanto mokšan murrejaon kuvausta lukuun ottamatta, joskin siitäkin oli käytettävissä Feokstistovin hahmotelma.
Tekstien transkriboinnissa on noudatettu pääpiirteittäin fonemaattista kirjoitustapaa, mm. palataalistuneisuus on merkitty ainoastaan dentaaleihin. Suurin poikkeus tästä säännöstä on redusoitunut vokaali, jonka etisyys tai takaisuus on useimmissa tapauksissa osoitettu – ei kuitenkaan kaikissa siirtymä- ja sekamurteiden teksteissä. Redusoituneen vokaalin käyttö ei joka kohdin noudata kirjakielestä tuttuja sääntöjä, vaan sen asemesta esiintyy toisinaan informanteilla täysvokaali. Lausefonetiikan vaikutus ja joillekin murteille tyypilliset foneettiset piirteet (esim. soinnillisen sibilantin affrikoituminen n:n jäljessä) on myös ilmaistu. Lauluteksteissä sulkeisiin merkityt ainekset ovat laulettaessa säkeisiin syntyviä täytetavuja ja -sanoja. Osassa lauluista näitä elementtejä ei ole osoitettu sulkein.
Tekijöiden suurin kiitos kuuluu Eeva Herralalle, joka on toimittanut teoksen ja työstänyt sen materiaaleja prosessin alusta asti uupumatta ja valtavaa kärsivällisyyttä osoittaen. Kiitän Nadežda Kabajevaa murteiden kuvausta koskevista kommenteista, Nina Agafonovaa asiatietojen täsmennyksistä ja Valentina Ščankinaa muutamien käännösongelmien ratkaisemisesta. Olen kiitollinen Suomalais-Ugrilaiselle Seuralle, joka on hyväksynyt teoksen julkaisusarjaansa.
Sirkka Saarinen