Nimeke
Suomen datiivigenetiivin juuret vertailevan menetelmän valossa (SUST 272)
Aihe
Suomen datiivigenetiivin juuret vertailevan menetelmän valossa. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 272. 2015. 413 p. (ISBN 978-952-5667-71-4) 40 €.
Kuvaus
Datiivigenetiivi eli genetiivin datiivinen käyttö, jonka tyypillisimmät esiintymät löytyvät 1500-luvun kirjallisista tuotteista, kuten Mikael Agricolan Uudesta testamentista: Andaca Keisarin mite Keisarin tule (vrt. vuoden 1992 suomennos: Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu), on ollut kiehtovimpia arvoituksia suomen kielen diakronisessa tutkimuksessa. Sen on toisaalta arveltu palautuvan jopa uralilaiseen kantakieleen, mutta siitä ei ole onnistuttu löytämään pitäviä jälkiä niistä suomen sukukielistä, joissa on n-genetiivi tai sen jatkaja.
Käsillä oleva tutkimus selvittelee suomen kielen datiivigenetiivin juuria historiallis-vertailevan kielitieteen näkökulmasta osana n-genetiivin alkuperän selvittelyä. Vertailukohtina ovat liivin datiivi sekä eteläsaamen, mordvan ja marin omistuslauseen genetiivi, joilla on aiemmissa tutkimuksissa arveltu olleen yhteyksiä datiivigenetiiviin. Suomen datiivigenetiivistä tehdyn kuvauksen pohjalta on kuvattu ja analysoitu näitä vertailukohtia yksinkertaiseen sijasyntaksiin perustuvalla vertailevalla menetelmällä ja omistussuhteiden ilmaisukeinojen valossa kielikohtaisesti. Tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota myös vieraiden kielten mahdolliseen vaikutukseen. Tämän selvittämiseksi on analysoitu varhaisen uusruotsin ja muinaisruotsin verbien giva ja säga esiintymiä. Tutkimus koostuu suomen datiivigenetiivin kuvauksesta, mainittujen sukukielten omistussuhteiden ilmaisukeinojen kuvauksista sekä uus- ja muinaisruotsin epäsuoran objektin merkinnän selvittelystä. Tutkimuksen taustalla on kysymys diakronisen syntaksin uskottavuudesta ja aineiston merkityksestä siinä.
Käsillä oleva tutkimus selvittelee suomen kielen datiivigenetiivin juuria historiallis-vertailevan kielitieteen näkökulmasta osana n-genetiivin alkuperän selvittelyä. Vertailukohtina ovat liivin datiivi sekä eteläsaamen, mordvan ja marin omistuslauseen genetiivi, joilla on aiemmissa tutkimuksissa arveltu olleen yhteyksiä datiivigenetiiviin. Suomen datiivigenetiivistä tehdyn kuvauksen pohjalta on kuvattu ja analysoitu näitä vertailukohtia yksinkertaiseen sijasyntaksiin perustuvalla vertailevalla menetelmällä ja omistussuhteiden ilmaisukeinojen valossa kielikohtaisesti. Tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota myös vieraiden kielten mahdolliseen vaikutukseen. Tämän selvittämiseksi on analysoitu varhaisen uusruotsin ja muinaisruotsin verbien giva ja säga esiintymiä. Tutkimus koostuu suomen datiivigenetiivin kuvauksesta, mainittujen sukukielten omistussuhteiden ilmaisukeinojen kuvauksista sekä uus- ja muinaisruotsin epäsuoran objektin merkinnän selvittelystä. Tutkimuksen taustalla on kysymys diakronisen syntaksin uskottavuudesta ja aineiston merkityksestä siinä.
Tekijä
Nobufumi Inaba
Julkaisija
Suomalais-Ugrilainen Seura
Aikamääre
2015
Formaatti
Fyysinen nide, verkossa selailtava teos
Kieli
Suomi
Laji
Väitöskirja